Kävin yli kuuden vuoden tauon jälkeen Kangasalla Auton ja tien museo Mobiliassa. Kirjoitin aiemmasta käynnistäni toiseen blogiini. Jutun elokuulta 2016 voi lukea täältä. Siinä on myös kuvia silloisesta näyttelystä. Kameraani tuli silloin jokin ohjelmavika, joten en ehtinyt ottaa sillä kertaa paljon kuvia.
Näyttelyt vaihtuvat museoissa usein noin kerran vuodessa, joten useammin kuin kerran kuudessa vuodessa kannattaisi käydä Mobiliassakin. Mutta kun ei ”ehdi”.
Helmikuun 2023 käynnilläni kuvasin paljon enemmän ja otin myös videota. Yhdistin ne YouTube-videoksi, joka on tässä linkissä. Videolla on siis paljon enemmän kuvia kuin tässä postauksessa.
Päärakennuksen hallissa oli rakenteilla kuljetus- ja logistiikka-alan toimijoiden Rahtarit ry:n näyttely eli se oli vielä melko tyhjä. Useita kuorma-autoja ja vanhan ajan busseja ja muuta kalustoa oli jo tuotu sisään. Ensin kävin Suomen teiden historiaa esittelevän, vuorovaikutteisen hallin läpi. Oli Helsingin talviloma-aika, joten Pirkanmaalla ei vielä lomaa ollut, eli alkuun sain pyöriä aika yksin näyttelyssä. Oli aikaa kuvata ja miettiä tätä julkaisua kaikessa rauhassa.
Rallimuseon puolella oli esillä suomalaisen rallin historiaa, autoja, palkintoja, kuvia ynnä muuta kiinnostavaa. Segan rallikonsolissa saattoi ajaa kaveria vastaan kilpaa, ja sitä piti tietty kokeilla, kun käytössä oli oikein polkimet ja ratti. Ajo kuului lipun hintaan, tosin itse olin matkassa Museokortilla, jolla pääsee Suomessa jo yli 350 museoon. Suosittelen!
Ford Escort, Audi Quattro, Saab 96, Volvo 142 ja muut menneiden vuosien ralliautot olivat esillä, ja Harri Rovanperän Toyota Auris kruunasi ralliautojen valikoimat. Suomalaisia ja monien muidenkin maiden ralliajajia ja -karttureita oli esillä seinätauluissa. Niitä katsellessa tajuaa, kuinka suuri laji ralli on Suomessa ollut, vaikka nykyään sen kattavuus valmistajien keskuudessa ei olekaan kaksinen. Vain pari merkkiä kisaa tosissaan mestaruudesta, ja suoraan sanottuna koko termi maailmanmestaruus on vähän liioittelua. Autoja toki myydään ympäri maailmaa, mutta vain muutamalla maalla on osaamista, rahaa ja kiinnostusta lähettää ajajiaan MM-sarjaan. Suomi on yksi niistä.
Mobiliassa oli myös vitriini, johon oli koottu kymmeniä tuhansia uusia Neste Rallin rallipasseja ja kaulanauhoja, koska koronapandemian takia 70-vuotisjuhlaralli peruttiin vuonna 2020. Paljon harmia ja kuolemaa pandemia aiheutti, mutta onneksi nyt ollaan jo voiton puolella.
Kuvassa yllä on yksi legendaarisimmista ralliautoistamme, Mini Cooper S. Taustan kuvatauluissa on Flying Finns -käsitteen luojia. Heistä viimeksi poistui keskuudestamme Hannu Mikkola, jonka näin monet kerrat Jyväskylän Suurajoissa. Hannu ja B-ryhmän superauto Audi Quattro ovat elävää rallihistoriaa, jonka näkemistä – ja kuulemista – pikataipaleella ei koskaan unohda.
Bensa-autojen joukossa oli harvinaisuutena MGA E-Roadster eli sähköauto. Tukka tuulessa -avoautopienoisnäyttelyn joukossa oli myös mm. Fiat 850 Spider Vignale, Alfa Romeo Spider, 1969 Coca-Cola-Vette eli Chevrolet Corvette sekä itseoikeutetusti Saab 900 Turbo Cabriolet.
Todella harvinaista avoautokantaa edusti Citroen SM Mylord vuodelta 1971. Siinä on peräti kääntyvät ajovalot.
Klassikkopuolella oli myös vanhoja poliisimoottoripyöriä, kuten alla oleva Moto Guzzi GT 850 täysin poliisivarustein.
Bentleytä oli parikin kappaletta. Bentley Mark VI Saloon hillityn sinisenä ja hienon hopeisena taas Continental Coupe.
Mobiliassa on muutama vahanukke, jotka on puettu vaatteisiin. Ne ovat niin elävän näköisiä, että pelästyn niitä joka kerta. Yllä olevassa kuvassa yksi niistä kurkistaa Bentleyn takana. Vielä paremmin se näkyy videolla, johon on linkki tämän postauksen alussa. Myös marsalkka Mannerheimin Packardin takana olevat nuket ovat aika vaikuttavia.
Marskin Packard-kolossin historia on kyllä vertaansa vailla entisöinnin historiassa, mutta lyhyesti sen vaiheisiin kuuluu mm. taksina olo Ahvenmaalla ja liian pieni kuljetusvene, minkä johdosta auto pilkottiin kirveellä kahtia. Koko tarinan voi käydä lukemassa Mobiliassa.
Kierroksen lopussa oli vielä Jaguar E-Type Roadster ja suurharvinaisuus Mercedes-Benz 300 SEL 6.3 Waxenberger. Tuo V8-moottorilla ja automaatilla varustettu nopea sedan oli omistajallaan, lehtimoguli Urpo Lahtisella paitsi katu-, myös kilpakäytössä. Hän ajoi sillä mm. kiihdytysajoa ja jäärataa. Mersulla on kierretty myös Keimolaa ja Artukaisten rataa. Täytyykin selvittää, olisiko niistä filmiä jossain YouTuben syövereissä. Ainakin Teknavi-ohjelmassa Markku Alén ja Marko Terva-aho ovat ajaneet kyseistä vuosimallin 1969 autoa. Teknavin mukaan sen kiihtyvyys 0-100 km/h on 4,4 sekuntia ja huiput 285 km/h.
Waxenberger oli jostain syystä melkein piilotettu metallisen reikäseinän taakse, joten en saanut siitä kunnon still-kuvaa, mutta videollani se kyllä vilahtaa.
Museon seinillä on mielenkiintoisia tauluja ja julisteita autoista ja muista kulkuneuvoista. Niitä tutkiessa ja ajoneuvoja kuvatessa itsellä meni museossa yli kaksi tuntia. Kiireinen voi selvitä alle tunnissakin. Yksi mieleen jäänyt yksityiskohta oli taulu, jossa oli vuoden 1950 VW Kuplien tarinaa. Sen ajan Kuplan toimintasäde oli 500 kilometriä, joka muuten on aika sama kuin perushyvän sähköauton nykyään.
Mobilia on Suomen automuseoista suositeltavimpia. Se on varsinainen autokylä ja sijaitsee melko keskellä maata, kulkuneuvojen valikoima on harvinainen, ja sen vieressä on järvi, kesällä Kisarannan tanssilava ja lapsille Rahtarit-liikennepuisto. Mobiliassa on myös museokauppa, ja se tarjoaa kokous-, juhla-, entisöinti- ja konsultointipalveluja. Ainoa miinus on se, että päänäyttely rallimuseoineen on reilun viiden minuutin kävelymatkan päässä klassikkonäyttelyhallista. Mutta äkkiähän sen välin siis kävelee.
Klassikkoblogi 