Design a site like this with WordPress.com
Aloitus

Mobilia-museossa 25.2.2023

Kävin yli kuuden vuoden tauon jälkeen Kangasalla Auton ja tien museo Mobiliassa. Kirjoitin aiemmasta käynnistäni toiseen blogiini. Jutun elokuulta 2016 voi lukea täältä. Siinä on myös kuvia silloisesta näyttelystä. Kameraani tuli silloin jokin ohjelmavika, joten en ehtinyt ottaa sillä kertaa paljon kuvia.

Näyttelyt vaihtuvat museoissa usein noin kerran vuodessa, joten useammin kuin kerran kuudessa vuodessa kannattaisi käydä Mobiliassakin. Mutta kun ei ”ehdi”.

Helmikuun 2023 käynnilläni kuvasin paljon enemmän ja otin myös videota. Yhdistin ne YouTube-videoksi, joka on tässä linkissä. Videolla on siis paljon enemmän kuvia kuin tässä postauksessa.

Päärakennuksen hallissa oli rakenteilla kuljetus- ja logistiikka-alan toimijoiden Rahtarit ry:n näyttely eli se oli vielä melko tyhjä. Useita kuorma-autoja ja vanhan ajan busseja ja muuta kalustoa oli jo tuotu sisään. Ensin kävin Suomen teiden historiaa esittelevän, vuorovaikutteisen hallin läpi. Oli Helsingin talviloma-aika, joten Pirkanmaalla ei vielä lomaa ollut, eli alkuun sain pyöriä aika yksin näyttelyssä. Oli aikaa kuvata ja miettiä tätä julkaisua kaikessa rauhassa.

Rallimuseon puolella oli esillä suomalaisen rallin historiaa, autoja, palkintoja, kuvia ynnä muuta kiinnostavaa. Segan rallikonsolissa saattoi ajaa kaveria vastaan kilpaa, ja sitä piti tietty kokeilla, kun käytössä oli oikein polkimet ja ratti. Ajo kuului lipun hintaan, tosin itse olin matkassa Museokortilla, jolla pääsee Suomessa jo yli 350 museoon. Suosittelen!

Ford Escort, Audi Quattro, Saab 96, Volvo 142 ja muut menneiden vuosien ralliautot olivat esillä, ja Harri Rovanperän Toyota Auris kruunasi ralliautojen valikoimat. Suomalaisia ja monien muidenkin maiden ralliajajia ja -karttureita oli esillä seinätauluissa. Niitä katsellessa tajuaa, kuinka suuri laji ralli on Suomessa ollut, vaikka nykyään sen kattavuus valmistajien keskuudessa ei olekaan kaksinen. Vain pari merkkiä kisaa tosissaan mestaruudesta, ja suoraan sanottuna koko termi maailmanmestaruus on vähän liioittelua. Autoja toki myydään ympäri maailmaa, mutta vain muutamalla maalla on osaamista, rahaa ja kiinnostusta lähettää ajajiaan MM-sarjaan. Suomi on yksi niistä.

Volvo 142

Mobiliassa oli myös vitriini, johon oli koottu kymmeniä tuhansia uusia Neste Rallin rallipasseja ja kaulanauhoja, koska koronapandemian takia 70-vuotisjuhlaralli peruttiin vuonna 2020. Paljon harmia ja kuolemaa pandemia aiheutti, mutta onneksi nyt ollaan jo voiton puolella.

Mini Cooper S

Kuvassa yllä on yksi legendaarisimmista ralliautoistamme, Mini Cooper S. Taustan kuvatauluissa on Flying Finns -käsitteen luojia. Heistä viimeksi poistui keskuudestamme Hannu Mikkola, jonka näin monet kerrat Jyväskylän Suurajoissa. Hannu ja B-ryhmän superauto Audi Quattro ovat elävää rallihistoriaa, jonka näkemistä – ja kuulemista – pikataipaleella ei koskaan unohda.

Bensa-autojen joukossa oli harvinaisuutena MGA E-Roadster eli sähköauto. Tukka tuulessa -avoautopienoisnäyttelyn joukossa oli myös mm. Fiat 850 Spider Vignale, Alfa Romeo Spider, 1969 Coca-Cola-Vette eli Chevrolet Corvette sekä itseoikeutetusti Saab 900 Turbo Cabriolet.

Kokis-Corvette vuodelta 1969

Todella harvinaista avoautokantaa edusti Citroen SM Mylord vuodelta 1971. Siinä on peräti kääntyvät ajovalot.

Klassikkopuolella oli myös vanhoja poliisimoottoripyöriä, kuten alla oleva Moto Guzzi GT 850 täysin poliisivarustein.

Moto Guzzi GT 850

Bentleytä oli parikin kappaletta. Bentley Mark VI Saloon hillityn sinisenä ja hienon hopeisena taas Continental Coupe.

Bentley Continental Coupe mallia 1962.

Mobiliassa on muutama vahanukke, jotka on puettu vaatteisiin. Ne ovat niin elävän näköisiä, että pelästyn niitä joka kerta. Yllä olevassa kuvassa yksi niistä kurkistaa Bentleyn takana. Vielä paremmin se näkyy videolla, johon on linkki tämän postauksen alussa. Myös marsalkka Mannerheimin Packardin takana olevat nuket ovat aika vaikuttavia.

Marskin Packard-kolossin historia on kyllä vertaansa vailla entisöinnin historiassa, mutta lyhyesti sen vaiheisiin kuuluu mm. taksina olo Ahvenmaalla ja liian pieni kuljetusvene, minkä johdosta auto pilkottiin kirveellä kahtia. Koko tarinan voi käydä lukemassa Mobiliassa.

Kierroksen lopussa oli vielä Jaguar E-Type Roadster ja suurharvinaisuus Mercedes-Benz 300 SEL 6.3 Waxenberger. Tuo V8-moottorilla ja automaatilla varustettu nopea sedan oli omistajallaan, lehtimoguli Urpo Lahtisella paitsi katu-, myös kilpakäytössä. Hän ajoi sillä mm. kiihdytysajoa ja jäärataa. Mersulla on kierretty myös Keimolaa ja Artukaisten rataa. Täytyykin selvittää, olisiko niistä filmiä jossain YouTuben syövereissä. Ainakin Teknavi-ohjelmassa Markku Alén ja Marko Terva-aho ovat ajaneet kyseistä vuosimallin 1969 autoa. Teknavin mukaan sen kiihtyvyys 0-100 km/h on 4,4 sekuntia ja huiput 285 km/h.

Waxenberger oli jostain syystä melkein piilotettu metallisen reikäseinän taakse, joten en saanut siitä kunnon still-kuvaa, mutta videollani se kyllä vilahtaa.

Museon seinillä on mielenkiintoisia tauluja ja julisteita autoista ja muista kulkuneuvoista. Niitä tutkiessa ja ajoneuvoja kuvatessa itsellä meni museossa yli kaksi tuntia. Kiireinen voi selvitä alle tunnissakin. Yksi mieleen jäänyt yksityiskohta oli taulu, jossa oli vuoden 1950 VW Kuplien tarinaa. Sen ajan Kuplan toimintasäde oli 500 kilometriä, joka muuten on aika sama kuin perushyvän sähköauton nykyään.

Mobilia on Suomen automuseoista suositeltavimpia. Se on varsinainen autokylä ja sijaitsee melko keskellä maata, kulkuneuvojen valikoima on harvinainen, ja sen vieressä on järvi, kesällä Kisarannan tanssilava ja lapsille Rahtarit-liikennepuisto. Mobiliassa on myös museokauppa, ja se tarjoaa kokous-, juhla-, entisöinti- ja konsultointipalveluja. Ainoa miinus on se, että päänäyttely rallimuseoineen on reilun viiden minuutin kävelymatkan päässä klassikkonäyttelyhallista. Mutta äkkiähän sen välin siis kävelee.

Advertisement

Helsinki Classic Car Cruising 7.10.2022

Tänä kesänä en olekaan ollut Helsingin Kauppatorin klassikkoautojen cruisingeissa ollenkaan. Kuukauden ensimmäisen perjantain ajoista Malmilla olen kyllä kirjoittanut, linkit ovat tässä elokuu ja tässä syyskuu 2022.

Perjantai-cruisingit ovat jo pitkään painottuneet Malmin entisen lentokentän alueelle. Siellä tilaa ja autoja ollut liikkeellä huomattavasti enemmän kuin vanhalla tutulla Kauppatorilla. Tähän on syynä kaupungin toiminta. Ymmärrän että kaikki eivät kaupungin hallinnossa ymmärrä vanhojen autojen kulttuurihistoriallista arvoa. Ja kuluttavathan vanhat jenkki-V8:it paljon bensaa ja päästöt ovat korkeita.

Kun ajatellaan ajosuoritetta, niin aika tavallinen ajolukema käyttöautolla on 20 000 kilometriä vuodessa, kun taas harrasteautolla huristellaan ehkä 500-1000 km. Päästöjen kannalta harrasteauton kulutuksella ei siis juuri ole merkitystä kokonaisuuden kannalta, ja tuottavathan ne iloa silmälle ja korvalle, toisin kuin monet sähköautot.

Harrasteautojen kuukausittaiset perjantaikokoontumiset on haluttu siivota pois kaupungin keskustasta. Toisaalta myös Malmin lentopaikka on virallisesti lopetettu ja asvalttia rouhittu tulevan asuntorakentamisen alta ja viimeksi kaasuputkityömaan tieltä yhä enemmän, joten sielläkään ei pian mitään ajoja enää ole.

Näissä vähän surullisissa merkeissä kurvailin prätkälläni lokakuun ensimmäisenä perjantaina Kauppatorille Hakaniemen sillan kautta, joka sekin pian puretaan ja tilalle tulee uusi, entistä ehompi. Samalla valmistuu kolme uutta siltaa Hakaniemestä Laajasalon Kruunuvuorenrantaan. Niitä pitkin matka sieltä keskustaan lyhenee selvästi, mutta sillat on tarkoitettu vain raitiovaunuille ja kevyelle liikenteelle.

Kauppatorilla oli muutama kymmenen harrasteautoa ja oransseja myyntikojuja ja telttoja melkein enemmän. Aiemmin teltat purettiin noin iltakuudelta pois, tori pestiin ja sen jälkeen se oli jenkkien ja muiden harrastepelien käytössä iltamyöhään. Aika moni Suomenlinnasta lautalla saapunut tai muuten vain paikalle saapunut turisti on ikuistanut sadat ja tuhannet klassikkoautot filmeilleen ja muistikorteilleen vuosien varrella. Niin minäkin.

Tunnelmia lokakuiselta Kauppatorilta ja lisää autoja näet tällä videolla, joka onYouTube-kanavallani Klassikkoblogi.

Nyt torilla oli lähinnä Skodaa ja Toyotaa parkissa, seassa joitakin amerikkalaisia ja eurooppalaisia klassikoita. Kauppatorin cruising on valitettavasti hiipumassa pois.

Plymouth Belvedere on 1950-luvun lopulta.

Siipijenkkien aikakaudelta oli useita hyviä esimerkkejä, kuten yllä oleva Plymouth Belvedere ehkä vuodelta 1958. Alla on sama auto takaviistosta, taustalla on Helsinki-pyörä.

Plymouth Belvederessä on kaksivärimaalaus. Tai oikeastaan kolmiväri.

Siipiauto Buick Special oli myös näyttävä näky Kauppatorin iltavalaistuksessa. Vuosiluku lienee 1958.

Buick Special ehkä vuodelta 1958.

Eurooppalainen harvinaisuus oli Iso Rivolta Lele, jonka italialainen charmi 1970-luvun alusta oli hyvin tallella. Harmaa väri oli sille ehkä vähän vaatimaton, mutta 2+2-paikkainen GT-auto keräsi ympärilleen paljon katsojia. Enpä ole Suomessa nähnyt moista. Tietääkseni autossa on 5,4-litrainen Chevroletin moottori.

Rivolta yhdistää hienosti eurooppalaisen muotoilun ja tunnelman amerikkalaiseen moottoriin. Näitä on maailmallakin todella vähän ehjinä.

Iso Rivolta Lele Kauppatorin illassa.
Iso Rivolta takaviistosta.

Nyt kun päästiin eurooppalaisiin, niin torilla oli myös mm. pinkki VW Kupla ja siisti Fiat 500 eli Cinquecento. Molemmat edustavat sympaattisinta muotoilua, jota automaailmassa on tehty. Varsinkin Viisisatanen saa jotenkin aina hyvälle tuulelle, vaikka auton ominaisuudet näppärää kokoa lukuun ottamatta eivät kehuttavat olekaan. Se edustaa kuitenkin hyvin aikaansa, sodanjälkeisen Euroopan köyhyyttä ja käytännöllisyyttä suurkaupunkiolosuhteisiin, kuten Roomaan.

Fiat 500 ja pinkki VW Kupla.

Lisään tähän perään poikkeuksellisesti pari kuvaa samanlaisesta Fiat 500:sta, vaikka ne eivät olleetkaan perjantaina Kauppatorilla. Kuvasin keltaisen Viisisatasen helsinkiläisen kaupan pihalla myös viime perjantaina. Lisävarusteena on mm. tavarateline ja ”kaatumarauta” puskurissa. Takamoottorista pikkuihmettä valmistettiin 50-luvulta 70-luvulle asti, mutta kuvieni autot lienevät 60-luvulta.

Ford V8 30-luvulta oli Pohjois-Espan puolella rivissä. Sen tumma väri sopi sen ajan tuotteeseen. Vuosimalli on arvioni mukaan 1934 tässä kaunislinjaisessa autossa.

Ford V8 ehkä vuodelta 1934.

Cruisingin kanssa samaan aikaan oli myös Silakkamarkkinat, joka vei oman tilansa torilta. Vuodesta 1743 jatkunut helsinkiläinen perinne oli enää toiseksi viimeistä päivää käynnissä ja cruisingin aikaan monet silakat oli jo myyty loppuun. 80 000 kävijää tänäkin vuonna nautti maustetuista meren herkuista. Purjelaivapäivä oli tuonut Kauppatorin rantaan myös isoja purjelaivoja.

Stadin pre-cruising 2.9.2022

Syyskuun Helsingin pre-cruising rullailtiin 2.9. Kuukausi sitten oli vielä helteinen kesäpäivä, mutta syksy tuli Helsingissä tänä vuonna todella nopeasti.

Vain vajaat viikko ennen oli vietetty Venetsialaisia eli kesäkauden päättäjäisiä melkein 30 asteessa ja 100 prosentin kosteudessa, mutta viime viikko alkoi koleassa kelissä. Jos Malmin kentän jäätelökioskille oli viimeksi 70-80 henkeä jonossa, niin nyt jonoa ei ollut ollenkaan.

Helsingin kaupungin operaatio Malmin lentopaikan lopettamiseksi on taas edennyt, ja pyöreän valvontatornin pihaan pääsee kyllä ajamaan, mutta aidan takia siitä ei enää pääse edes kävellen kiitoradoille. Ajoneuvot joutuivat siis ajamaan Tattariharjuntietä eteenpäin ja sieltä kiitoradan kautta lentopaikka-alueelle.

Videota ja still-kuvia yhdistettynä on tuttuun tapaan YouTube-kanavallani Klassikkoblogi, johon leikkasin tämän videon. Videolla on myös autoja, joita tässä artikkelissa ei ole.

Lentokentällä on menossa kaasuputkityömaa, jonka vuoksi asvalttia oli rouhittu paikoin pois, ja kuoppia väistellessä huomasi, että tasaista pintaa oli enää melko vähän jäljellä. Jenkit ja eurooppalaiset sekä japanilaiset klassikot ohjattiin vähän eri puolille, mutta hyvin ne vielä kentälle mahtuivat. Toivotaan että rakennustöiden edetessä Malmin legendaarinen pre-cruising voi vielä jatkua pitkään.

Olin ennalta vähän epävarma, tuleeko Malmille syyskuun ensimmäisenä perjantaina enää juuri ketään, mutta huoli pois: paikalla oli satoja harrasteautoja ja moottoripyöriä. Ei toki niin paljon kuin elokuun alun helteellä.

Alkuun huomioni kiinnitti noin vuoden 1960 Chevrolet Impala, jonka tyylikäs puna-valkoinen väritys oli alkuperäisen kaltainen.

Chevy Impala lienee vuodelta 1960.
Mercury Monterey 50-luvun alusta toi mieleen Autot-elokuvat.

Yllä olevan Mercury Montereyn kanssa sain samaan kuvaan hieno Buick Centuryn tai Rivieran, joka on 1950-luvun puolesta välistä. Aika usein se on kaksivärinen, mutta kyllä tuo kokosininenkin siihen sopii.

Lilaan 50-luvun alun Chevrolet Impalaan oli maalattu siniset liekit. Noita maalauksia näki usein 80-luvulla, nykyään enää harvemmin.

Chevy Impala 50-luvun alusta oli maalattu liekein.

Illan kaunislinjaisin auto taisi olla noin vuoden 1935-36 Ford Coupe. Huomaa kolmi-ikkunaisen veteraanin tyylikkäät lasinpyyhkimet. Takalasia ei siis laskettu tuohon kolmeen.

30-luvun Ford Coupe ja kauniit linjat.

Jostain syystä kuvasin tällä kertaa paljon Impaloita, joista tässä yksi vihreä, ehkä vuoden 1962 malli. Tuulilasin ja etusivulasin välin eli A-pilarin kaari on jotenkin ihan täydellinen.

Chevy Impala noin vuodelta 1962.

Totta kai kävin katsomassa myös eurooppalaisia autoja, joista aina yhtä tyylikäs, tosin hieman viivottimella piirretty on Lotus Esprit.

Lotus Esprit noin vuodelta 1980.

Sitten törmäsin ilokseni 3-sarjan hainkeula-Bemariin, jollainen itselläni oli aikoinaan. Beige BMW 315 oli hyvin säilynyt, ja jonkin verran offsidea tarjoavat vanteet sopivat siihen hyvin. Käsikäyttöinen kattoluukku oli suosittu 80-luvulla. Sen sai myös kokonaan irti tarvittaessa.

BMW 315 ehkä vuodelta 1982.

Osa ajoneuvoista jatkoi matkaansa Kauppatorille, mutta itse en tällä kertaa viitsinyt sinne lähteä. Poistuva jono oli karmean pitkä, koska vain yhtä, kapeaa väylää pääsi ajamaan. Moottoripyörällä tietenkin pääsi näppärästi jonon ohi. Jotenkin cruisingia on viime ajat ollut kivempi seurata Malmilla, jossa tilaa on enemmän. Ainakin siis toistaiseksi, kunnes varsinainen talon- ja kadunrakennus jossain vaiheessa toden teolla alkaa.

Helsinki-Malmi pre-cruising 5.8.2022

Elokuun 2022 harrasteautojen cruising pidettiin perjantaina 5.8. Kuukautta aiemmin sitä ei pidetty ollenkaan, koska Malmin lentokentällä oli palokuntanuorten tapahtuma.

Sää suosi tapahtumaa, ja kun illan suussa ajoin moottoripyörälläni Malmille, lämmintä oli vielä 28 C. Sisäänajo oli taas eri kautta kuin viimeksi, mutta liikenteenohjaus oli hyvin järjestetty, joten kukaan ei eksynyt.

Tein tämän blogipostauksen kuvista ja videoista koosteen YouTube-kanavalleni, joka on tuttuun tapaan katsottavissa täällä.

Helsingin kaupunkihan on tuhoamassa perinteikkään Malmin lentopaikan rakentamalla sen asuinalueeksi. Olen kirjoittanut cruisingeista ja Malmin rakentamisesta useaan kertaan, mutta jos aihe, kiinnostaa, niin artikkeleitani on esimerkiksi tässä: Malmi pre-cruising 7.8.2020 ja Malmi pre-cruising 2.7.2021.

Varsinainen cruising on ajettu vuosien ajan Mannerheimintien tai Kauppatorin ympäristöissä, mutta viime aikoina tori on ollut kauppiaiden telttojen täyttämä eikä niitä ole enää juuri purettu tapahtuman alta pois, joten se puoli kaupunkia on jäänyt aika hiljaiseksi. Malmilla sen sijaan oli tuhansia harrasteajoneuvoja nytkin paikalla, joukossa satoja moottoripyöriä.

Hauskaa on erityisesti se, että autoja oli tälläkin kertaa Ladasta Lamborghiniin, Mazdasta Maseratiin ja Jeepistä Jaguariin. Eli Euroopan, Japanin ja Yhdysvaltain tunnettuja ja vähemmän tunnettuja malleja riitti joka lähtöön.

Koska helle oli kova, jono ainoaan jäätelökioskiin oli noin 70-80 henkeä, mutta iloisesti myyjä jaksoi palvella. Jonottaessa oli hyvä seurata ohi rullailevia klassikkoautoja, ja varsinkin V8:n hörpötys piristää aina mukavasti. Toisella tarjoilupisteellä olisi ollut myös olutta ja drinkkejä tarjolla.

Heti aluksi törmäsin VW:n tuotantoon: Karmann Ghia, Kupla ja 1960-luvun pikkubussi.

Alla on kuvagalleria illan kuvistani. Voit suurentaa niitä klikkaamalla kuvaa.

Toinen 60-luvun Ford Thunderbird.
Chevrolet Corvette C6 on ehkä 2010-luvun taitteesta.
Poistuvien autojen jonossa mm. noin 1959 Dodge Custom Royal Lancer ja kermanvärinen taitaa olla peräti Rolls-Royce.

Pois lähtevien autojen jonoa oli loppuillasta kiva seurata, kun ruuhkautuva poistumistie pakotti sen pysähtymään pitkiksi ajoiksi. Vanhoilla menopeleillä oli monilla jäähdytysongelmia, kun ilmavirta ei viilentänyt ja lämpö oli helteen puolella vielä myöhään illalla.

Oma BMW R1200RS taustallaan Malmin pyöreä valvontatorni.

Pois lähtiessä mietin hetken, että ajan vielä Kauppatorille tai Hernesaareen. Siellä oli nimittäin laituriin kiinnitettynä vähän isomman luokan maihinnousutukialus eli USA:n laivaston USS Kearsarge. Tuo Wasp-luokan sotakone olisi ollut kiva nähdä, mutta suoraan sanottuna olin aivan poikki kilometrien helteisestä kävelystä mp-varusteet päällä, joten enpä nyt jaksanut ajaa kuin kotiin.

Espoon automuseossa

Pääkaupunkiseudulla on eräs museo, josta olen kuullut jo vuosia sitten, mutta jossa ei ole tullut koskaan käytyä. Niinpä korjasin asian ja kävin nyt syyskuussa Espoon automuseossa.

Espoon automuseon alakertaa.

Museo sijaitsee Bodominjärven pohjoispuolella, ja sinne on Helsingistä luontevin ajaa Kehä III kautta. Tein matkan moottoripyörällä, jonka navigaattori neuvoi ajamaan Bodomintien kautta. Reitti oli muuten kiva, mutta kyseinen katu on todella huonossa kunnossa; se on täynnä reikiä ja liukkaita nauhapaikkauksia. Bodomintie kulkee golfkentän poikki.

Automuseo on tehty Pakankylän kartanon vanhaan, kaksikerroksiseen kivinavettaan. Kokoelmaan kuuluu 200-300 autoa, moottoripyörää, mopoa ja polkupyörää noin sadan vuoden ajalta. Kulttuurihistorian kannalta on valaisevaa, että ajoneuvojen lisäksi näytillä on myös aikakausien leluja, bensamittareita, vaatteita, pelejä, työkaluja ja vaikka mitä.

Yksi laajasti edustettu tuoteryhmä ovat auto- tai ammattikoulujen autojen hallintalaitteita tai halkaistuja moottoreita esittävät mallit. Niitä on saatu paikalle yllättävänkin paljon. Ennenhän ajokorttivaatimuksiin kuului tietää nykyistä enemmän myös auton tekniikasta.

Museon alakerrassa ovat harvinaisimmat ja ehkä kantavuuden kannalta myös painavimmat autot. Asettelu on tehty fiksusti, sillä useimmat autot voi kiertää myös takaa. Itse käytin reittiin peräti yli 2,5 tuntia. Ensin katsoin keskikäytävältä autot edestä yhdeltä puolelta, sitten takaa sieltä missä se oli mahdollista. Sitten kiersin toisen reunan keskikäytävää ja toisen puolen samalla tavalla. Ja sama yläkerrassa, joten mitään ei jäänyt näkemättä.

Tässä linkissä on museolta tekemäni video YouTubessa. Siinä on alussa pari minuuttia liikkuvaa kuvaa, ja lopussa still-kuvia museolta.

Autoja ja kaksipyöräisiä on laidasta laitaan 1930-40-luvun amerikkalaisista eurooppalaisiin, joukossa saattoi olla jokin japanilainenkin. Espoon automuseon erikoisuus on se, että autot eivät kaikki ole kovin sliipattuja ja viimeisteltyjä, vaan osa on selvästi käytössä olevia tai entisöintiä odottavia.

Osa autoista on seissyt sijoillaan ilmeisesti kauankin, koska niiden renkaat ovat lytyssä ja jo rikkinäisiä. Vanhojen kumien kanssa on se ongelma, että niihin pitäisi pumpata ilmaa kuukauden välein tai nostaa autot pukeille, mikä taas muuttaa autot oudon näköisiksi. Ymmärrettävästi resurssia asian korjaamiseen ei taida olla.

Alakerran huomattavimpia autoja on Lamborghini Countach -replica ABS Scorpion Fordin V8:lla lokinsiipiovineen ja jättispoilereineen. Valkoinen väri pukee sitä. Sisällekin pääsee kurkistamaan avoimesta ovesta.

Lamborghini Countach -replica ABS Scorpion.

Alakerrassa on erillinen mopohuone, josta löysin jopa samanlaisen veteraanimopon, joka joskus itsellä oli: Zündapp Combinette S 423 on vähän vanhempaa vuosimallia eli 1958, mutta ihan samalta se näytti kuin entinen omani, joka oli vuosimallia 1961. Se on tietääkseni nyt entistettynä Porin suunnalla, johon sen myin.

Zündapp Combinette S 423 vuodelta 1958.

Mopovalikoimassa on niin Tunturit, Soliferit kuin tossumopot. Jopa yhdellä kaverilla ollut Pyrkijä on valikoimissa, joten tarjontaa voi pitää kattavana.

Alakerran pieni verstas tai pesuhuone oli täynnä laatutavaraa. Mercedes-Benz vuodelta 1955 oli punainen SL 190 avomallisena. Sen lähellä oli sininen, mirramaalattu Oldsmobile Futuramic 1948. Puhtaaksi pestyt autot olivat poikkeus varsinkin yläkerran pölyisistä ja likaisista menopeleistä. Ilmeisesti kesällä yläkerran takaovet ovat aika paljon auki, jolloin linnut lentävät sisään tekemään jätöksiään ja pudottelemaan sisäkatosta roskaa autojen päälle.

Mercedes-Benz SL 190 vuodelta 1955.
Oldsmobile Futuramic 1948.

Mutta ymmärrän hyvin, että eihän yläkerrassa autoja voi pestä, vesihän lahottaisi välipohjan. Autot pitäisi ajaa, työntää tai vetää ulos tai alakertaan pestäviksi, ja siinä tulee taas resurssikysymys vastaan. Tavallaan tietty patina kuuluu museoautoihin, mutta esimerkiksi Vehoniemen automuseo pystyy pitämään kulkuneuvot puhtaampina. Toisalta Mobilian automuseo, joka myös on Kangasalla, on verhonnut autot enimmäkseen lasivitriinien taakse. En kyllä siitäkään ratkaisusta oikein pidä. Mutta hyvää työtä kaikki museot tekevät voimavarojensa puitteissa.

Yläkerrassa on enimmäkseen hieman tavallisempia käyttöautoja, joissa korostuvat saksalaiset ja entisen itäryhmän maiden, kuten Neuvostoliiton, autoteollisuuden tuotteet.

Yksi mieleen jäävistä malleista on valkoinen, käsin tehty urheiluauto 1980-luvun alusta. Tekstien mukaan sitä on rakennettu kolme vuotta ja 3000 tuntia, mutta autolle tulossa ollut autovero keskeytti rakentamisen, joten prototyyppi tuotiin museolle.

Peräkkäin ovat klassinen Austin Mini 850 ja Porsche 911 vuodelta 1967. Porschen marjapuuron väri tuntuu ensin oudolta, mutta kun tulee kierrokselta takaisin, niin ei se niin paha enää olekaan. Ainakin se erottuu parkkipaikalla.

Austin Mini 850 1960-luvulta. Taustalla on ns. murtoluku-Fiat X1/9.

Sympaattisia kääpiöautoja on useita Goggomobilista vuoden 1962 Scootacariin ja 1961 NSU Prinziin. Ja jos joku luuli, että Singer on vain ompelukone, niin ylhäältä löytyy vuoden 1935 avoauto-Singer.

Goggomobil on sympaattinen kääpiöauto.
Vuoden 1962 Scootacar.
1961 NSU Prinz.
1935 avoauto-Singer.

Kaksipyöräisistä haluan vielä mainita vuoden 1963 Jawa Cezeta 501/2 -skootterin, jollainen isälläni oli valkoisena. Museon skootteri on puna-valkoinen, ja kyseessä on siis 175-kuutioinen kaksitahtinen tsekkoslovakialaisvehje. Upeaa avaruusajan muotoilua!

Vuoden 1963 Jawa Cezeta 501/2 on kauneimpia skoottereita mitä on tehty.

Silmiin osui myös hauska palokuntapolkupyörä, jossa runko on muotoiltu keskeltä ympyräksi, jonka sisään voi kääriä paloletkun. Tavaratelineellä on palokirves. Suorastaan nerokasta!

Palokuntapolkupyörä, huomaa kiva runko. Vieressä on Trabant.

Ford Cortina eli Tähtiperä vuodelta 1965 on samanlainen kuin oli sedälläni. Opel Rekord Coupe 1966 on perinteisellä, harmaalla värillä. Autossa on todella pitkä peräylitys, kuten kuvassa näkyy.

Ford Cortina eli Tähtiperä vuodelta 1965.
Opel Rekord Coupe 1966.

Sähköautoista puhutaan paljon, mutta vuonna 1998 Posti oli edellä aikaansa, kun se hankki Subarun pohjalle rakennettuja Elcat-sähköjakeluautoja. Yksi sellainen on kokoelmissa Mauri Kunnaksen hahmoihin maalattuna.

Postin Elcat-sähköpakettiauto.

Pihalla on erilaisia tapahtumia ja kokoontumisajoja, joihin täytyy tulla joskus myöhemmin uudestaan. Nyt parkkipaikalla oli Fordien tapaaminen, ja siellä muun muassa siisti 3-litrainen V6 Granada Ghia.

Ford Granada Ghia.

Kotiin ajelin Bodominjärven länsipuolta, jossa Kunnarlantie mutkittelee Oittaan ulkoilukeskuksen ohi. Se tie oli muuten erittäin hyväkuntoinen, joten sitä puolta kannattaa ajaa.

Oittaalla olin joskus nolkytluvulla silloisen työpaikan virkistyspäivillä. Vuokrattiin kajakit ja lähdettiin melomaan Bodominjärvelle. Muilla oli yhden hengen kajakit, mutta minä meloin toimitusjohtajan kanssa kahden hengen kajakissa.

Yhtäkkiä katsoin taakse ja yksi kollega oli onnistunut kaatamaan kajakkinsa ja oli veden varassa. Käännyimme ympäri, otimme miehen ja kajakin hinaukseen ja meloimme takaisin ulkoilukeskuksen rantaan ilman suurempia vahinkoja. Mitä nyt vähän kollegan puhelin kastui.

Jos kiinnostaa lukea enemmän vaikkapa museokäynneistäni tai toista blogiani, Motoblogia, niin tässä on linkkejä:

Kangasalan Mobiliassa 17.8.2016

Moottoripyörämuseo, Lahti 3.9.2021

Pyynikin ajot 2018 29.8.2018

Malmin pre-cruising 2.7.2021

Pitkään aikaan en ole ollut harrasteautotilaisuuksissa, kun pandemiatilanne on vakavasti rajoittanut niitä. Viime vuonna jopa perinteinen Forssan pick-nick peruutettiin.

Helteisenä heinäkuun ensimmäisenä perjantaina oli siis aika huristella nauttimaan kesästä, kuumasta päivästä, auringosta, jäätelöstä ja V8:ien hörpötyksestä.

Tunnelmaa videolla 2.7.2021 pre-cruisingista on tässä.

Tällä kertaa kertaa ajoreitti sisään Malmin lentokentälle oli hieman eri kohdasta kuin aiemmin, mutta opastajat olivat hyvin paikoillaan, ja reitti löytyi kentän lounaispuolta kiertäen.

Ford Mustangit Malmin lentoasemalla 7/2021.
Ford Mustangit noin v. 1964-1970 Malmin lentoasemalla.

Yllä olevassa kuvassa on ikoniset 1960-luvun loppupuolen tai 1970-luvun alun Ford Mustangit. Niiden muotoja oli kiva verrata vähän matkan matkan päässä olevaan, huippunykyaikaiseen sähköautoon Mach-E:hen, kuva alla.

Uusi, sähköinen Ford Mustang Mach-E.

Mach-E on korkea, katumaasturimainen menopeli, joka on suorituskyvyltään urheiluauton tasoa. Huippumalli kiihtyy nollasta sataan kuulemma 3,7 sekuntia ja käyttösäde on hyvät 610 kilometriä. Muotoilu on muuttunut paljon sitten 1960-luvun, mutta kolmiosaiset takavalot ja muutenkin takaviisto näkymä tuovat helposti mieleen Mussen klassiset mallit.

Ehdin paikalle vasta kello 18.30 maissa, enkä muista nähneeni ehkä koskaan niin paljon autoja cruisingilla. Määrää on tosin laskematta vaikea arvioida, kun alue on niin iso, mutta tuntui, että harrastepelejä oli melkein silmän kantamattomiin. Ihmisillä on selvästi koronarajoitusten hieman helpotettua tarve nähdä toisiaan.

Desoto 2DHT lienee 1950-60-lukujen taitteesta.
Tämä taitaa olla 1950-luvun lopun Mercury Montclair Overdrive.
Eurooppaa edusti tyylillä mm. Mercedes-Benz 230 CE eli 2DHT.
Ikoninen on myös Cadillac cabriolet vuodelta 1959.

Yksi oli kuitenkin joukosta poissa, nimittäin lentokoneiden äänet. Pienkoneharrastajien ja yleensä Malmin lentopaikan ystävien ja kaupungin eräiden poliitikkojen ja virkamiesten välinen kiista kentän rakentamisesta on jatkunut jo vuosia, ja nyt koneille on tullut jo lentokielto Malmilta.

Muutamat poliitikot ja virkamiehet haluavat nimittäin rakentaa lentokentän asunnoiksi, joita Helsinkiin halutaan lisää. Kulttuurihistoriallista ja toimivaa 1930-luvun kenttää ei silti tarvitsisi lopettaa ja tuhota. Varsinkin kun sähkölentokoneet tulevat voittamaan alaa lähivuosina, eivätkä ne oikein sovi suurelle Helsinki-Vantaan kentälle.

Korvaavaa kenttää järkevän etäisyyden päästä ei ole löytynyt. Olen kirjoittanut lentopaikan tilanteesta ja cruisingeista useita kertoja tähän Klassikkoblogiini ja Motoblogiini. Aiempia juttuja voi lukea näistä linkeistä:

Malmin pre-cruising 7.8.2020

Malmi cruising 3.7.2020

Malmin pre-cruising ja Kauppatori 12.7.2017

Malmin cruising 2.9. 2016

Helsinki Cruising 6.7.2018

Kauppatorin cruisingista olen kirjoittanut myös useita kertoja kuvineen, muun muassa nämä:

Jenkkejä ja Jaguareja 8.5.2017

Helsinki cruising 1.7.2016

Stadin cruising 6.5.2016.

Vehoniemen automuseossa

Puoli tuntia Tampereelta itään on Kangasala. Siellä on korkeita harjuja, näkötorneja, noin 420 järveä ja pari hyvää automuseota.

Kirjoitin Motoblogiini joskus käynnistä Pyynikin perinneajoissa, ja lopussa vierailin myös Vehoniemen automuseossa. Jutun voi lukea täältä: Pyynikin ajot 2018.

Kävin juuri uudestaan Vehoniemessä, koska museossa näyttely aina hieman vaihtuu. Näytillä on klassikkoautoja, moottoripyöriä ja mopoja. Museon yhteydessä on suosittu kahvila, josta voi ostaa suolaista palaa, munkkeja ja leivoksia. Pienoismallejakin on myynnissä, ja valikoima on huikea. Koska jono kahville oli pitkä, kävin ensin kiertämässä museon, joka on kävijöille ilmainen.

T-Ford cabriolet vuodelta 1919.

Vehoniemi tunnetaan siitä, että siellä olevat kulkuneuvot ovat järjestään todella harvinaisia, jopa yksittäiskappaleita maailmassa. Ne ovat yleensä museolla lainassa yksityisiltä omistajilta, mutta myös Sallisen yrittäjäsuku omistaa useita. Autoja lienee hallissa kerralla kolmisenkymmentä. Heti alussa vastaan tuli tyylikäs Ford T Ames Runabout. Eli kaikki T-Fordit eivät olekaan mustia.

Tommi on tässä mittana sille, kuinka pieni T Ames on.

Pysyvää kalustoa museossa on presidentti J. K. Paasikiven Neuvostoliitolta vuonna 1955 saama lahja, Zis 110. Se on todella muhkea ilmestys, ja pellin alla on 6,1-litrainen bensa-rivikahdeksikko.

Zis 110 on Neuvostoliitossa tehty, mutta monet näkevät siinä selvästi Packardin piirteitä.

Kauppaneuvos Kaarle ”Kalle” Kaiharin Plymouth Barracuda vuodelta 1966 on nykyään hänen lapsenlapsensa omistuksessa. Autolla kurvailivat joskus Kalle Kaihari ja ikätoverinsa ja ystävänsä Urho Kekkonen. Asiasta on tehnyt jutun mm. Helsingin Sanomat vuonna 2015.

Kaiharilla oli erikoinen elämä. Hän oli sisällissodassa punakaartilainen, josta tuli myöhemmin biljardiammattilainen, paitojen, solmioiden ja gramofonien kauppias. Hän oli huippu-urheilija menestyen mm. seiväshypyssä ja luistelussa. Seipäässä hänen ennätyksensä bambuseipäällä oli 371. Kaihari vaikutti myös urheilujohtajana ja -vapaaehtoisena. Hänen säätiönsä ovat tukeneet vuosien varrella merkittävästi tiedettä, taidetta ja urheilua. Kaihari vaikutti muun muassa Hakametsän jäähallin rakentamiseen ja Tampereen yliopiston syntyyn.

Kalle Kaiharin entinen Plymouth Barracuda vuodelta 1966 on keulasta Valiantin tyylinen.

Barracuda oli Mustangin ja Camaron ohella keskeisiä 1960-70-lukujen nopeita, kaksiovisia pony-car-autoja. Sen keskeisin piirre oli erikoinen, kaareva takalasi. Barracudan muotoja myös matkittiin. Yksi toteutus oli Sunbeam Alpine GT. Sellainen oli itselläni 80-luvulla. Tuo niin sanottu Baby-Barracuda oli myös fastback ja 2DHT, mutta moottori oli rivinelonen. Eräissä maissa sitä myytiin nimellä Sunbeam Rapier. Valmistusta oli vuosina 1967-76. Takalasi ei ollut Barracudan tapaan kaareva, vaan sivuissa oli pienet listat eli takalasi oli kolmiosainen.

Barracudassa oli joko kuutoskone tai V8, kuten Kaiharin vanhassa. Cudaa tehtiin vuosina 1964-74. Päheimmät koneet olivat jopa 425-hevosvoimaisia. Öljykriisi lopettikin pian muskeliautojen aikakauden.

Plymouth Barracudan paras puoli on takapuoli. Juuri missään autossa ei ole näin hienoa takalasia.

Vehoniemen suurimpia erikoisuuksia on liikemies Ilkka Brotheruksen omistama Stutz Phaeton Speedster, joka on museon tietojen mukaan ainoa maailmassa. Stutz oli ylellinen automerkki, joka oli teknisesti edistyksellinen, nopea ja kallis.

SA-3-rekisteritunnuksella varustettu yksilö on vuodelta 1928, ja sen penkeillä ovat istuneet niin marsalkka Mannerheim kuin presidentti Svinhufvud. Alun perin Puolustusvoimien edustusauto on hiljattain ostettu takaisin Suomeen oltuaan pitkään Yhdysvalloissa.

Stutz Phaeton Speedster on superharvinaisuus.

Kun Vehoniemen automuseossa käy, niin kiire ei saa olla ettei ehtisi kiivetä parin sadan päässä olevaan puiseen näkötorniin. Se on korkealla harjulla luonnonsuojelualueen keskellä ja tarjoaa hulppeat maisemat Roineelle ja Längelmävedelle. Myös torniin on ilmainen pääsy.

Vehoniemen näkötorni on vuodelta 1927 ja se on 13 metriä korkea. Harju on 55 metriä korkeammalla kuin ympäröivät järvet.
Näkymä Vehoniemen näkötornista Roineen ja Saarikylien suuntaan.

Tällä kertaa päätän tähän.

Malmin pre-cruising 7.8.2020

Helsinki-Malmin lentoasemalla oli elokuun seitsemäntenä kuukauden ensimmäisen perjantain pre-cruising. Se on ollut alan harrastajien kokoontumispaikka jo vuosien ajan. Kesällä 2020 varsinaiset cruisingit ovat jääneet vähälle koronapandemiasta johtuen. Helsingin kaupunki on lisäksi sulkenut pätkän Kaivopuistoa moottoriliikenteeltä ja sallinut pitää tavallista pidempään telttoja Kauppatorilla, joten sinne ei ole päässyt juuri ollenkaan cruisailemaan harrasteajoneuvoilla.

Ford GT

Tämä on siis uuden blogini ensimmäinen postaus. Perustin harrasteautoille myös uuden YouTube-kanavan. Senkin nimi on Klassikkoblogi ja sen osoite on https://www.youtube.com/channel/UCtHr7YWkNEMXdruLnzGPbQg. Malmin 7.8.2020 tilaisuudesta leikkasin ensimmäisen videon, se löytyy nyt täältä.

Cadillac ja dollarihymy

Lämpötila nousi muutaman koleamman päivän jälkeen taas hellelukemiin, joten yleisömenestys oli taattu. Välillä kävin itsekin jäätelöllä. Harrasteajoneuvoja oli ehkä yli tuhat, ja valikoima oli normaalin monipuolinen.

Austin Mini

Usein on hauska nähdä samaa automallia eri versioina, kuten yllä Mini tavallisena ja farmarina. Malmilla pitäisi joskus myös oikein laskea, mitä kaikki merkkejä siellä on paikalla. Mutta niitä on niin paljon, että se ottaisi oman aikansa ja olisi autojen tarkkailusta pois. Kun ehdin, voin ehkä joskus tehdä arvion, paljonko prosentteina on jenkkejä, paljonko saksalaisia, italialaisia jne. Mallikirjo on joka tapauksessa suuri.

Dodge Charger vuoden 1970 tienoilta
Chevrolet Chevelle SS

Tunnelma Malmilla oli hyvä, kuten aina. Nykyään menoa kuitenkin varjostaa se, että muutama helsinkiläinen poliitikko on jo vuosia ajanut kentän lopettamista kuin käärmettä pyssyyn. Kaupunkiin tarvitaan uusia asuntoja, mutta eiköhän tilaa ole muuallakin, missä ei ole pinnan alla savea kymmeniä metrejä ja on paremmat julkiset liikenneyhteydet.

Lincoln Cabriolet
Mercury Monterey ja hienot takavalot

Myöskään kaikkia avoimia aukkoja kaupungissa ei pitäisi rakentaa umpeen. Ettei totuus unohtuisi, niin cruisingin taustalla pörräävät pienkoneet muistuttivat, että Malmi on edelleen toimiva lentokenttä, vaikka sitä pidetään yllä enää yhdistyksen voimin.

DC 3 pörräsi ajoittain taivaalla

Pariin kertaan noussut ja laskenut DC3 toi lisää tyyliä iltaan. Sen potkurimoottorit ovat sitä paitsi yllättävän hiljaisia verrattuna suihkukoneiden jylinään. Joku Malmilla asuva voi tästä olla tietysti eri mieltä. Minusta pienkoneet kuuluvat kuitenkin Malmille ja kentän olisi pysyttävä ilmailukäytössä. Se voisi olla jonkinlainen varakenttä, kun lähivuosina sähköiset lentolaitteet yleistyvät myös henkilökuljetuksiin. Helsinki-Vantaalle eivät pienkoneet oikein mahdu, eikä Malmia korvaavaa kenttääkään kohtuulliselta etäisyydeltä ole pystytty osoittamaan.

Tässä osa paikalle tulleista moottoripyöristä

Autojen ja moottoripyörien kokoontumisiin Malmi on omiaan, ja siellä on järjestetty myös kiihdytystapahtumia ja kesällä 2019 Ed Sheeranin konsertti noin 100 000 hengen yleisölle. Mutta pahasti näyttää, että Suomen perinteisin ja toiseksi vilkkain lentokenttä on pian mennyttä ja alueelle rakennetaan 25 000 asukkaan lähiö. Nautitaan siis lentoasemasta niin kauan kuin voidaan.

Lopuksi kuva Sunbeam Tigerista, joka on pienikorinen englantilainen urheiluauto. Se on varustettu Fordin V8-moottorilla, mutta Euroopassa sama kori esiintyi enimmäkseen Alpine-nimellä ja nelisylinterisenä. Tietääkseni Tigeria tuotiin Suomeen uutena vain pari. Kuten elokuvaharrastajat tietävät, Alpine oli ensimmäinen James Bond -auto, jolla Sean Conneryn esittämä Bond kurvaili Jamaikalla elokuvassa Tohtori No. Agentti 86 eli Maxwell Smart taas ajeli Tigerilla. Näihin kuviin ja tunnelmiin päätän tällä kertaa.

Pysy kanavalla ja seuraa myös toista blogiani, Motoblogia.

Sunbeam Alpine oli ensimmäinen Bond-auto, ja se oli samannäköinen kuin tämä Tiger.