Vehoniemen automuseossa

Puoli tuntia Tampereelta itään on Kangasala. Siellä on korkeita harjuja, näkötorneja, noin 420 järveä ja pari hyvää automuseota.

Kirjoitin Motoblogiini joskus käynnistä Pyynikin perinneajoissa, ja lopussa vierailin myös Vehoniemen automuseossa. Jutun voi lukea täältä: Pyynikin ajot 2018.

Kävin juuri uudestaan Vehoniemessä, koska museossa näyttely aina hieman vaihtuu. Näytillä on klassikkoautoja, moottoripyöriä ja mopoja. Museon yhteydessä on suosittu kahvila, josta voi ostaa suolaista palaa, munkkeja ja leivoksia. Pienoismallejakin on myynnissä, ja valikoima on huikea. Koska jono kahville oli pitkä, kävin ensin kiertämässä museon, joka on kävijöille ilmainen.

T-Ford cabriolet vuodelta 1919.

Vehoniemi tunnetaan siitä, että siellä olevat kulkuneuvot ovat järjestään todella harvinaisia, jopa yksittäiskappaleita maailmassa. Ne ovat yleensä museolla lainassa yksityisiltä omistajilta, mutta myös Sallisen yrittäjäsuku omistaa useita. Autoja lienee hallissa kerralla kolmisenkymmentä. Heti alussa vastaan tuli tyylikäs Ford T Ames Runabout. Eli kaikki T-Fordit eivät olekaan mustia.

Tommi on tässä mittana sille, kuinka pieni T Ames on.

Pysyvää kalustoa museossa on presidentti J. K. Paasikiven Neuvostoliitolta vuonna 1955 saama lahja, Zis 110. Se on todella muhkea ilmestys, ja pellin alla on 6,1-litrainen bensa-rivikahdeksikko.

Zis 110 on Neuvostoliitossa tehty, mutta monet näkevät siinä selvästi Packardin piirteitä.

Kauppaneuvos Kaarle ”Kalle” Kaiharin Plymouth Barracuda vuodelta 1966 on nykyään hänen lapsenlapsensa omistuksessa. Autolla kurvailivat joskus Kalle Kaihari ja ikätoverinsa ja ystävänsä Urho Kekkonen. Asiasta on tehnyt jutun mm. Helsingin Sanomat vuonna 2015.

Kaiharilla oli erikoinen elämä. Hän oli sisällissodassa punakaartilainen, josta tuli myöhemmin biljardiammattilainen, paitojen, solmioiden ja gramofonien kauppias. Hän oli huippu-urheilija menestyen mm. seiväshypyssä ja luistelussa. Seipäässä hänen ennätyksensä bambuseipäällä oli 371. Kaihari vaikutti myös urheilujohtajana ja -vapaaehtoisena. Hänen säätiönsä ovat tukeneet vuosien varrella merkittävästi tiedettä, taidetta ja urheilua. Kaihari vaikutti muun muassa Hakametsän jäähallin rakentamiseen ja Tampereen yliopiston syntyyn.

Kalle Kaiharin entinen Plymouth Barracuda vuodelta 1966 on keulasta Valiantin tyylinen.

Barracuda oli Mustangin ja Camaron ohella keskeisiä 1960-70-lukujen nopeita, kaksiovisia pony-car-autoja. Sen keskeisin piirre oli erikoinen, kaareva takalasi. Barracudan muotoja myös matkittiin. Yksi toteutus oli Sunbeam Alpine GT. Sellainen oli itselläni 80-luvulla. Tuo niin sanottu Baby-Barracuda oli myös fastback ja 2DHT, mutta moottori oli rivinelonen. Eräissä maissa sitä myytiin nimellä Sunbeam Rapier. Valmistusta oli vuosina 1967-76. Takalasi ei ollut Barracudan tapaan kaareva, vaan sivuissa oli pienet listat eli takalasi oli kolmiosainen.

Barracudassa oli joko kuutoskone tai V8, kuten Kaiharin vanhassa. Cudaa tehtiin vuosina 1964-74. Päheimmät koneet olivat jopa 425-hevosvoimaisia. Öljykriisi lopettikin pian muskeliautojen aikakauden.

Plymouth Barracudan paras puoli on takapuoli. Juuri missään autossa ei ole näin hienoa takalasia.

Vehoniemen suurimpia erikoisuuksia on liikemies Ilkka Brotheruksen omistama Stutz Phaeton Speedster, joka on museon tietojen mukaan ainoa maailmassa. Stutz oli ylellinen automerkki, joka oli teknisesti edistyksellinen, nopea ja kallis.

SA-3-rekisteritunnuksella varustettu yksilö on vuodelta 1928, ja sen penkeillä ovat istuneet niin marsalkka Mannerheim kuin presidentti Svinhufvud. Alun perin Puolustusvoimien edustusauto on hiljattain ostettu takaisin Suomeen oltuaan pitkään Yhdysvalloissa.

Stutz Phaeton Speedster on superharvinaisuus.

Kun Vehoniemen automuseossa käy, niin kiire ei saa olla ettei ehtisi kiivetä parin sadan päässä olevaan puiseen näkötorniin. Se on korkealla harjulla luonnonsuojelualueen keskellä ja tarjoaa hulppeat maisemat Roineelle ja Längelmävedelle. Myös torniin on ilmainen pääsy.

Vehoniemen näkötorni on vuodelta 1927 ja se on 13 metriä korkea. Harju on 55 metriä korkeammalla kuin ympäröivät järvet.

Näkymä Vehoniemen näkötornista Roineen ja Saarikylien suuntaan.

Tällä kertaa päätän tähän.

Advertisement